Albanian reissun kooste saa odottaa. Maanantai aamun Helsinkiin saapumisen jalkeen luin meileistani surullisia uutisia. Costa Rican reissulla mukana ollut ja kaveriksi jalostunut Pedro oli siirtynyt paremmille ajomaisemille 28.5.2007. Olo on tyhja ja ajatukset kohtuullisen sekasin. Enempaa en asiasta tieda ja vaikkei se tapahtumien tietaminen totuutta miksikaan muutakaan, ehka se auttaisi kasittelemaan asiaa.
Paiva on mennyt aika sekaisissa merkeissa. Pedro oli hieno mies. Ystavallinen, aina valmis, iloinen vauhtiveikko, kekselias mekaanikko vailla vertaa, pyyteeton, avulias ja elaman seikkailija. Samaan aikaan miehessa oli herkkyytta ja pehmeytta kuin vain kovasssa kaverissa voi olla. Lepaa rauhassa Pedro, et jaa unholaan koskaan. Olkoot enduro polut suotuisia minne ikina ajatkin.
Rakas enoni Pedro. Oli mukava lukea etusivun kommentti, vaikka olinkin vaan tulossa lukemaan Costa Rican matkan viestejä.
Kirjoittanut: Susanna Laine | keskiviikko, heinäkuu 04, 2007 klo 03:33