Hepskukkuu. Taalla sita ollaan, Martinsborough jossain melko keskella ei mitaan Uuden Seelannin pohjoisen saaren maaseutua. Pienen pieni kyla jonka ainoassa auki olevassa ravintolassa nautiskellaan illallista.
Aamulla kuitattiin hotellilta ulos Nelsonissa kotva kasin jalkeen. Pyorat kuitattiin melko napakasti silla 990 Adventure KTM keulilla suunnattiin kohti Pictonia jo 0930. Ensimmaiset kilometrit oli melkoista hakemista vasemmanpuoleisen liikenteen tarjotessa pahkinoita purtavaksi pikku aivoille. Liikenneympyrat oli erityisen lupsakoita ajettavia. Nelsonin ulkopuolella alkoi nayttaa hyvalta. Maisemat oli todella naatiskeltavia, rehevaa puustoa.
Kahville pysahdyttiin Havelock- nimiseen pikkukaupunkiin. Hetikohta kahvien jalkeen alkoi hurlumhei kun isomman tien sijaan vein porukan "oikopolulle" Pictonia kohti. Tie oli varsinaista kiharaa...oikeelle, vasemmalle, oikeelle, vasemmalle...jep. Minakin olen monenmoista ajellut mutta tama oli kylla melkonen syhero. Siistia!!!
Pictonissa kavastiin nopsaan kaupassa haeskelemassa juotavaa. Sen jalkeen kurvattiin lauttasatamaan vartoilemaan, etta laiva-on-lastattu- leikki saatiin paatokseen. Pyorien sitominen oli tuttuun tapaan hassunhauskaa ohjelmaa. Keli oli sangen tuulinen, joten aiheesta pyoria sidottiin. Lauttamatka olikin sitten sarjassa jep jep, huh huh :) Lautta kiemurteli Pictonista salmea ulos. Salmi taasen toi mieleen James Bold leffoista tutut Thaimaan maisemat jylhine rantoineen ja saarineen. Vehrea puusto peitti rannat melkein veteen asti. Korkeusvaihteluita oli riittavasti :) Kaunista.
Hieman toista tuntia kolmen tunnin lauttamatkasta ajeltiin "aavalla", jossain Tasmanian meren ja Etelaisen Tyynen Valtameren valissa. Wellingtoniin saavuttiin aikataulussa ja pienen odottelun jalkeen oltiin jopa koko remmin kasassa matkalla kohti pohjoista. Ruuhka-aikaan osuttiin mutta onneksi ei siina varttia kauempaa tarvinnut ryomia. 70 km ennen yosijaa tankattiin. Tankin jalkeen hetikohta mentiin taas hurlumheita...tien numero oli 53 ja suunta kohti Martinsboroughta.
Hienoa patkaa tuupattiin tulemaan...pitkasti. Tuuli vaan sita verra reipasta, etta mutkista ulos tullessa oli tupa taynna kasia ja ohjelmaa. Itselle tuli fiilikset omasta rautaperse- ajon lopusta kun olin ajelemassa kohti San Diegoa. Lopulta kuitenkin tultiin perille. Kaupunki on pieni ja hiljainen. Majapaikka viehattava ja tosi siisti "The Claremont" nimeltaan. Unta ei tarvinne houkutella.
Koska tuota nettia on niukanlaisesti tarjolla taalla, kirjottelen tarinat paivittain mutta postaaminen saattaa laahata perassa. Taalla on siis nyt maanantai 14.1 ilta :)...siis kun kirjotan tata.
Kuvissa: maisemia matkalta Pictoniin, lautalta ja Martinboroughin iltaraitti :)
Moi Jussi,
pitkallepa olet taas ehtinyt :)Tsemppia sinne Uuden-Seelannin vaaranpuoleiseen liikenteeseen !Mahtava varmasti nahda taas uusi maailmankolkka !!
Terkkuja !
Kirjoittanut: Kukkakummun vaki | tiistai, tammikuu 15, 2008 klo 05:37