On lunta tulvillaan...joopa joo. Olihan paiva. Aamulla Amarillo aukesi ei-niin-aurinkoisena vaan enemmankin kylmana ja sateisena. Vetta lappasi ajottain urakalla. Homman mielekkyydesta ei kuitenkaan kayty keskusteluja vaan ettepain. Stanley Marchin Cadillacit oli nopeasti tsekattu, Adrianissa sen sijaan kauppa kavi puolivalinkrouvisa kahvin ja pulla kera. Vaikka oli viileeta, tunnelma oli mukava.
Adrianista jatkettiin kohti Uutta Meksikoa. Kelit oli paranemaan pain. Kotvan kuluttua aurinko pilkisteli pilvien valista. Kas kas. Tucumcarin jalkeen menin (taas) vanhaan retkuun. Mailin paassa motarin liittymasta huoltotiella route reitti loppuu tylysti merkkiin "dead end". Poh, taalla on oltu ennenkin ja motari on tossa pienen penkereen paalla 8 metrin paassa. Ja kun motarilla on viela levea betonipiennar, tosta on helppo vetasta ylos ja motarille. Nain siis normaalisti :) Vetasin itse malliksi ylos, kepeasti tuost nuin...Jorma tuli peesissa mutta kun vilkasin taakse, naky oli hassu. Siella oli pratkia yks kallellaan toiselle kyljelle, toinen toiselle, kolma nuin pain ja Harri suditti rinnetta poikittain. Hehe, sade oli tehny tepposet...maa oli luikas kun mika, niljakasta mutaa. Ite en ollu edes huomannu moista. Tarkkana kaasukaden kanssa :) Noo, sattuuhan naita, pyorat pystyy ja eteenpain.
Santa Rosassa tankattiin ja lounastettiin. Tankilla kippikerho kokoontui taas. 50% YCCF:sta on sentaan pysyny pystyssa koko reissun, en sano kumpi puoli ;) Olin katketa naurusta kun tankkasin omaa pyoraani ja vilkaisin toiselle puolelle. Jartsi tankkasi Road Glidea kallellaan, bensaa valu maahan avoimesta tankinkorkista. Kummia tapoja noilla YCCF miehilla :) "Tulkaa ny joku auttamaan" on varmaan joku YCCF-kerhon miehinen tervehdys muulle porukalle, nain aavistelen. Hehe, tankkauksen jalkeen matka jatkui tankkaamaan matkalaiset.
Kohta oltiin nokka kohti pohjoista ja Vegasia. Vegasissa kahviteltiin ja sitte oltiin viimesella legilla Santa Fe:hen. Puoli tuntia ennen kaupunkia pukkas ensin rantaa 7400 ft:n korkeudessa. No, se tasta toppaa kun alemmas tullaan. Ei valttamatta...8 mailia maaliin ja lunta tuli urakalla. Electran pleksi oli taysin tukossa. Pelkasin, etta tie jaatyy, en kuitenkaan uskaltanut pysahtyakaan, keli olisi voinut aitya sellaiseksi, ettei sielta tultaisi lainkaan alas pyoralla. Santa Fe:ssa homma oli naurettavaa, lunta tuli, nakyvyys oli avuton...katteet, jalat oli loskan peitossa. Rauhallisesti kun kahlattiin perille paastiin. Ehjana ja turvallisesti. Perilla porukkaa nauratti pirusti ja kuvia napsittiin mutta kylla sanonta "ytimia myotan jaassa" johonkin perustuu...ainakin 30 minsan kuuma suihku tuntui silta :) Huomenna vapaata ja tarkkaillaan kelin kehittymista.
Ai niin, kartta paivittyin vahan heikosti tanaan koska Uudessa Meksikossa ei ole roaming partneria suomalaisilla operaattoreilla. Samaan asiaan tormaatte varmasti parina muunakin paivana. Pahoitteluni asiasta.
Kuvissa: Lounasta metsastamassa Santa Rosassa...motorsporttia parhaimmillaan lopuissa perilta Santa Fe:sta.
Tsemppiä sinne, kuvat on ihan niinkuin meidän pihalta, kateus loppui tällä erää tähän lunta tulee täälläkin. Toivotaan parempaa jatkossa. Lassi
Kirjoittanut: Lassi | torstai, huhtikuu 10, 2008 klo 08:04
No voi perskules! Koko rahan edestä ajoa. Mutta muistelen vieläkin.. eräs siellä oleva YCCF:läinen ihonmyötäisessä vihreässä sammakkoasussa.. arghh.
Hyvää vapaapäivää sinne kaikille
ja parempia kelejä. Eikö lennukkimies voisi ottaa yhteyksiä
lennonjohtonsa kautta? Antti --
ajattele niitä varovasti. Tarvitaan väkeä talkoissa.
Kirjoittanut: Möhkö | torstai, huhtikuu 10, 2008 klo 08:30
Kovin on tutun näköinen sää rapakon toisella puolella :)
Niille vinkkinä jotka seuraavat kartalta seurueen etenemistä; kartan voi nyt suurentaa koko ruudun kokoiseksi. Isolta ruudulta pääsee paremmin tutkimaan reittiä ja seutuja.
Tsemppiä retkikunnalle!
Kirjoittanut: Jani Rosti | torstai, huhtikuu 10, 2008 klo 09:38