Jaahans. Tammosta paivaa pukkas talle kohtaa reissua. Aamusta kaytiin nappastelemassa aamupalaa niinkun aamulla on tapana. Koska meidat oli jostain syysta siirretty Oasis Inn- nimiseen hotelliin parin korttelin paahan alkuperaisesta, jouduttiiin muutama kortteli kavelemaan. Sanotaan nyt muutama sana tuosta Oasis Inn:sta...olen aikanani usempaan otteeseen Friscossa kaynyt tyoreissulla...tama Oasis edustaa kylla siisteinta ja parasta hotellikategoria tuossa kaupungissa. Suosittelen.
Kun massu oli taynna, oli aika tuupata HD tulille ja keula kohti etelaa. Hetken kaartelun jalkeen loysin tien takas HW1:lle. Rantaa pitkin jatkettiin, keli oli suorastaan vilpoinen. Sumua ja jonkun verran metsapalojen savua oli ilmassa....aurinkoa ei nakynyt. Santa Cruz jai taakse, sen jalkeen Monterey ja viimein kaffien paikka Carmel-on-the-Sea- nimisessa (2 kuvaa) varsin mukavassa pikkukaupungissa. Eastwoodin Clintti on ollu tuolla pormstarina ja kuuleman mukaan asustelee vielakin tuolla. Eipa nakyny kun kahvia ja lounasta naatiskeltiin.
Carmelissa utelin polliisilta, jotta mahtaakos noi metsapalot haitata meidan matkaa etelaan. Hyva etta kysyin...ja kaupungista ulos ajettaessa homma selkeni viela paremmin. Highway1 oli suljettu 40 mailia Carmelista etelaan. Perrrrrrjantaihan nyt on. Normaalille tiellehan paasee monestakin paikkaa mutta talle HW1 patkalle ei ole asiaa kuin 3 paikasta tamanpaivan reitilla. Ei muuta kun varasuunnitelma kayttoon, inspiroin uuden reitin ja meita lahti peesaamaan 4 amerikkalaista HD ukkoa, jotka ihmetteli tilanetta saman merkin edessa.
Valitsin reitiksi vahan pienemman tien. Kotvan paasta alkoi tuntua jotta liian pienen. Kurvia ja semmosta riitti. Kohta olik jo kuuma. Puolessa valissa legia huilattiin ja vahennettiin kuteita (kuva). Kuumaa. Huh. Ameriikan miehet oli jattaneet leikin kesken jo heti alusta. Mehan jatkettiin vaikka yhden kurvin takaa tuli leegio paloautoja mutta kun kukaan ei isommin viittiloiny pysahtymaan, paattelin ettei siella isosti tultakaa voi olla. Naiden metsapalojen kanssa ei kannata leikkia.
Kun paastiin 101:lle ajeltiin kotva ja sitte juotiin taas. Katselin karttaa ja tulin siihen tulokseen, etta toi pieni tie tossa kohti rantaa ei oo se juttu just nyt. 40 mailin patka umpikujaan ei houkuttanut. Jalkikateen selvisi, etta just niin olisi kaynyt. Paatin vieda porukan yhdella vedolla Hearst:n linnalle. Sarjassamme pimeita paahanpistoja amerikkalaisittain. Ukko oli rakentanu hirveen linnan tonne San Simeon:n kupeeseen. Jos on Trumpilla kultaa ja mirhamia tallatty sen taloihin, tuolla sumun seassa piilevassa linnassa sita ei kuvien mukaan puuttunu. Kierrokselle ei paasty mutta mulle ainakin riitti ihan toi museossa kaynti. No thanks.
Sitte ajeltiinkin tankit todella tyhjaksi. Niin tyhjaksi, etta mulla petti hermo ja otin tankkauksen 12 mailia ennen San Luis Obisboa ja majapaikkaa. Maikilla olis loppunu gaso armotta ennen...litra oli jalella...
Huomenna on sitte viimenen ajopaiva. Ans kattoo mita tulee eteen. Tulta ja tuppuraa loyty talle paivalle. Harmittaa toi reittimuutos mutta minka teet...luonto on sen verta voimissaan ettei sita vastaa ihminen parjaa. Yli 400 paloa ympari Kaliforniaa menossa. Not fun.
Aika monipuolinen ajelu kertomuksen mukaan. Monenlaista on mahtunut reissuunne. Onneksi ilman kolhuja. Hoidelkaa loputkin
rurvallisesti. Niin ja tervetuloa Suomeen.
Kirjoittanut: Möhkö | sunnuntai, kesäkuu 29, 2008 klo 05:26
Tervehdys. Olen seurannut hienoa matkaanne tiiviisti. Näyttää siltä, ettei mopoilureitti voi tuosta enää paremmaksi tulla. Tervetuloa tännepäin.
Kirjoittanut: Juha | sunnuntai, kesäkuu 29, 2008 klo 10:59
"...mutta kun kukaan ei isommin viittiloiny pysahtymaan, paattelin ettei siella isosti tultakaa voi olla. Naiden metsapalojen kanssa ei kannata leikkia."
LOL, Muut menee mistä pystyy, Jussi mistä haluaa :-)
Kirjoittanut: Pasi | torstai, heinäkuu 03, 2008 klo 08:02