Huilipaivan jalkeen oli aika ajella taas pikkusen. Santa Fe oli monien mieleen, eika ihme, se on todella upea paikka. Mutta ettepain siis. Pikainen varikkokaynti Albuquerquessa ja nokka kohti Los Lunasia. Matkalle sattui pienen pieni joki nimelta Rio Grande (Matti ja Erja kuvassa). Lunasissa pukattiin sitten tankit tayteen.

Mesitaan kun paastin tuli pieni pettymys ku ei paastykaan katselemaan nykypaivan Laguna intiaanien kylaa. Eipa siina, ankea paikka se on mutta kaymisen arvoinen, laittaa omia prioriteetteja ja ajatuksia oikeille paikoilleen. No, nyt kyla oli ei-natiiveilta suljettu uskonnollisten rituaalien vuoksi. Ei maha mittaan. Taival jatkui. Maisemat halki Uuden Meksikon ovat vaihtelevat ja upeat. Grantsin lounaan jalkeen oltiin tunnin ajon paassa Gallupissa. Paatettin vatuloida pikkusen pidemmasti ja ajella iisisti. Niinpa leikkasin semmosen mukavan lenkin lahempaa noita punaisena hehkuvia vuoria.

Meni vahan arpomiseksi koska suurin osa teista oli hiekkaa ja kun taalla oli ilmeisesti satanut edellisena paivana pikkusen, hiekkapatkat oli aika liukkaan nakosia. Kerran aikasemmin olen tuolla liukastellut eika ollut suuren suuria haluja tehda sita uudestaan. Loytyihan sielta kuitenkin se pinnoitettu baanakin jota pitkin paastiin takas uralle :) Kohdattinpa lenkin aikana vapaana laukkaaviin Navajojen hevosiinkin joista onnistuin nappaamaan jonkunlaisen kuvan (terkkuja Epulle Turenkiin). Maisemat tuolla patkalla oli muutenkin sellaiset, etta odotin koko ajan nakevani Navajo- soturin ratsuineen seisomassa puiden katveessa ja katselevan ohi marssivaa rautahepolaumaa. Upea fiilis.