Kas vain sanoi kasvain ja niin edespain. Taalla sita allekirjoittanut taas kaartelee, letkan karkisijoilla kuten Mirus Jifter konsanaan. Tosin Jifteri oli kova poika juoksemaan...samaa taas ei voi sanoa minusta. Alla on "harlei taavitson" ja sen alla taas "ruut siksti siks", ei kait sita aikuinen mies voi enempaa olla vaille....vai? Hyvahan se toki on, ettei tarvitse yksin matkaa taittaa. Mukana on seuraa pitamassa, kiperia kysymyksia esittamassa ja routesta ameriikan kokemuksia ja fiiliksia hakemassa sekalainen seurakunta motoristeja eri puolilta Suomea. Edustettuna on Pohjola ja Pohjanmaa vahvistettuna yhdella pyorallisella paakaupunkiseutua. Kyseessa on siis reissu legendaarista "ameriikan aititieta" seuraillen Al Caponen Chicagosta David Hasselhoffin Santa Monicaan :) eli toisin sanoen Route66 #9. Olen naita matkablogeja kirjoitellut kahdeksan routen edesta ja talla kertaa ajattelin, etta jatan talla kertaa itsestaan selvan diibadaaban tyyliin "tanaan ajettiin huikeat 360 kilsaa Chicagosta Sprinfieldiin" pois kokonaan ja koitan keksia jotain muuta sanottavaa. Reittihan on jotakuinkin sama kerrasta toiseen eivatka nuo amerikkalaiset ole osanneet uusia nahtavyyksiakaan rakentaa tahan matkan varrelle joten kerronta on siis jotain muuta. Mita, se jaa nahtavaksi :) Tamankertainen porukka on yhdistelma kahdesta "valmiista" porukasta. Eli vasemmassa nurkassa on Pohjolan porukka, joka asustelee akselilla Utajarvi-Oulu ja toisessa nurkassa taas "Team-Kuusisto" joka on Kuusiston Pertin kasaama rytmiryhma HD henkisia (taitavat olla HOG porukkaa) motoristeja Seinajoen nurkilta vahvistettuna Ollilan Kimmolla ja Lehikoisen Annella Vantaalta. Muut "kuusistolaiset" ovat Pennalan Heikki ja Arja seka Antilan Esa ja Tuula seka tietysti Pertin tuore morsian Sirkka-Liisa, joka muuten taittaa matkaa Dynan sarvissa. Pohjolasta matkaan on lahtenyt tuore aviopari Huotarin Arja ja Timo, Spetsin veljekset Esa ja Esko seka viereisessa punkassa unta kuulaan vetava Heikkisen Tapio. Eli kaksi tuoretta (no kolme kk on viela tuore) avioparia plus sekalainen seurakunta on ryhman vahvuus. Mielenkiintoiseksi ryhman tekee maantieteellisen jakauman lisaksi se, etta toinen puolisko on hyvin, miten sen nyt sanoisi...HD-orientoitunutta porukkaa ja toisaalta taas mukana on naita muita kaksipyoraisia kannattavia kuskeja. Matkan edetessa varmasti mielipiteita vaihdellaan suuntaan jos toiseen :) Itse kuulun kategoriaan kaksipyorais-agnostikot, eli mulle se nyt on just se ja sama milla mennaan...ride hard or stay home eli kovaa ajoa tai sitte ollaan kotona :) Monesti olen joutunut vastailemaan kysymykseen, jossa kummastellaan mista riittaa motivaatiota ajella ruuttia yhdeksatta kertaa. Paha menna sanomaan...jostain se vain tulee...routella on aina oma tunnelmansa, tykkaan route-hengesta jota talla reissulla tulvii eri ihmisten olemuksesta ja sanoista ja totta kai nautin kun voin tarjota tallekin porukalle elamyksia ja fiiliksia seka tietysti esitella vahan eri puolta "jenkkilasta" kuin mita teevee tarjoaa. Fiiliksia, kokemuksia, ajatuksia, maisemia, hyvaa ruokaa ja keskikertaisia juttuja :) Intoa piukassa olen reissua vetamassa, mulla on ehka maailman paras tyo :) Siina sita pohjustusta. Kello tikittaa neljaa sunnuntaita aamuyosta ja harrikat on parkissa Illinoisissa. Ensimmainen ajopaiva pyoravuokraamo-hassakoineen on aina hieman sekalainen setti tapahtumia. Itselleni mieleen jai kodittoman blues hemmon joikaus routen alkupisteessa Chicagossa. Eskon antamat kolikotkaan eivat saaneet kaverin bluesia loppumaan, kerta toisensa jalkeen heppu vain "I woke up this morning". Maissipeltojen reunustamat tiet jotka halkovat Illinoisin maaseutua jaivat myos mieleen...fiilis oli upia. Kolmas juttu oli tuo "ultimate route66 kokemuksia" tarjoava pyoravuokraamon ryhma, joka ei kylla routesta nae eika ymmarra (siis mun mielestani) mitaan. Muutamin paikoin teollisuus-route-ryhma oli uskaltautunut moottoritielta huoltoaseman pihaan fiilistelemaan. Hemmetti, letkassa oli yli 30 pyoraa ja oli huoltoautoa ja matkalaukkuautoa sun muuta. Osa rouvista istunee autossa kun herra "poorn tu pi vaild" tonkii Samsonitesta toista HD of Joku-Ison-Paikan-Nimi paitaa kauluspaitojen ja kiiltonahkakenkien seasta gore-tex takin alle. Jee, mahtavaa upiaa, "Dude, I have done route66 on a Harley"...joopa joo. Melkosta on juu. Omasta mielestani toi on hippasen teollista MP-matkailua enka oikein tajua mutta hyvin nayttaa engelsmanneille, norskeille, danskeille ja muille pehmokansoille kelpaavan :) En oikein usko, etta moinen matkalaukku-motorismi uppoisi suomalaiseen...jos uppoaa niin kertokaa ihmeessa jos olen vaarassa. Se siita :) kukin taplaa tyylillaan, ei siina mitaan. Respektia ei tolla multa heru kylla, sorry vaan... Tasta siis eteenpain aamulla. Yoksi luvattiin vuodenaikaan nahden melko kirpakkaa kelia, 8 astetta. Saa nahda kaivanko aamulla kalsarit jalkaan :) Se selviaa viela...

Comments

[Kirjoittanut: Johanna Antila]

Moikka! Hyvältä näyttää kuva porukasta! Seurataan täällä mielenkiinnolla,miten siellä vanhempien (Esa ja Tuula) matkanteko sujuu :-) Tekstiviestit on tulleet perille, mutta mun vastaukset ei taida tavoittaa teitä, välitystietojen mukaan viestit ei jostain syystä tomitu. Köpikseen ei kummempia, mukava ja aurinkoinen vkonloppu, mutta syksyinen tuuli alkaa jo tuntua kylmältä. Mukavia ajopäiviä! T. Johanna

[Kirjoittanut: Kata]

Mukavaa matkantekoa keulajammu Jusanderille ja poppoolle !! Ajelkaa nätisti !

t. Kata & pojat

[Kirjoittanut: Jarmo Välimäki]

Komeasti on Pohjanmaa Chapter esillä. Onko tuossa kuvan etualalla minut Kuusistoille lahjoittama neljän euron Suomen lippu.

Terveisin Jarmo Välimäki Chapter Director Pohjanmaa Chapter