Reissu Gallupista tanne Grand Canyonille vie halki parin ison reservaatin. Ensimmaisena on pitkat patkat Navajo Nation reservaattia ja sitten ajellaan Hopien mailla. Vaikka itselleni tama oli herraties kuinka mones kerta kun ajelen reservaattien halki, joka ikinen kerta tulee todella murheellinen ja surullinen fiilis siita, kuinka lansimainen sivistys on kohdellut alkuperaiskansoja. Useimmat naistakin haluaisivat, erityisesi Hopit, elaa omissa oloissaan vanhoja tapoja ja perinteita kunnioittaen vaan eipa se oikein enaa tahdo onnistua.
Satuimme naille seuduille todella otolliseen aikaan. Second Mesa- kylassa oli koko paivan kestava Sateenkaaritanssi- rituaali menossa ja koska kyseessa on ns. sosiaalinen rituaali, ulkopuoliset olivat tervetulleita seuraamaan tanssia. Rytmikas rummutus ja hypnoottinen laulu tahdittivat Hopi-kansan tanssia. On sanottava, etta ensin laulanta ja rummutus kuulostivat kummalta mutta kun antoi ajatukset levata ja aistien vain aistia, alkoi musikki ja tanssi toimia ja mieli vaipui lahes transsinomaiseen fiilikseen. Luulenpa, etta tanssijat ja soittajat olivat viela syvemmissa fiiliksissa. Uskomaton kokemus...on todella harmi, ettei Hopien mailla saa edes nayttaa kameraa saati kuvata. Tanssijoiden asut olivat kirkkaita vareiltaan, miehien hannyksena toimi preeriaketun turkki hantineen, naisten paata koristivat kirkkaat sateenkaari- paahineet. Miehet rytmittivat tanssia marakasseilla, toisessa kadessaan katajat oksat, naisilla oli vain katajia kasissaan. Kylan vanhemmat miehet lauloivat rytmikasta haijjaa jaijjaa aijjaa jaijjaa (parempaa kuvaukseen ei pysty, katsokaa vaikka Tanssii Susien kanssa) laulua jota yksi rumpali rytmitti. Laulajia oli reilu parikymmanta, tanssijoita lahemmas neljakymmanta. Tanssi tapahtui kylan keskusaukealla ja me seurasimme tapahtumaa kiipeamalla ymparoivien talojen katoille tikkaita pitkin. Mieleton kokemus! Paikalla oli meidan lisaksi viisi muuta valkoista...ja toista sataa Hopia. Kyseessa ei siis ole mikaan turisteille suunnattu juttu vaan Hopien perinne. Jos kyseessa olisi ollut esim sadonkorjuu rituaali, ei meilla olisi ollut mitaan asiaa paikalle.
Hauskan lisan visiittiin antoiivat kylan lapset, jotka ryntasivat paikalle heti kun olimme parkkiin pyorat saaneet. Iloisia ja varsin valittomia lapsia :) Kiipeilivat pyorien paalla innoissaan ja kyselivat taukoamatta.
Tiedan hanta johtuiko sitten Hopien tanssista mutta Navajo- siltaa lahestyessa laaksoa peitti uskomaton ukkosmyrakka. Kuvassa laitellaan sadekamppeita paalle. Keams Canyonilta lahtiessa olimme saaneet niskaamme vartin kuuron mutta se oli kevyt kesasade tahan verrattuna. Hitto...neljaakymppia piti ajaa ja nakyvyys oli todella lahes nollassa. Vaan eipa siina muutakaan mahdollisuutta ollut, sillalla ei satanut enaa mutta rintama viihtyi laakson poikkisena toista tuntia eika lapi ajmiseen mennyt kuin reilu vartti. Vaan olihan myteeri :)
Muissa kuvissa on Colorado joki 144 metrin korkeudesta Navajo sillalta. Sitten vahan varustevertailua, Sirkka-Liisa ja Tuula pukutuvat Harrikkaan, Heikilla sen sijaan on viimeisen muodin mukanen kevyt sadepukushortsi, erittain tyylikas ja toimiva kokonaisuus :) Taustalla Tarja ja Heikki poseeraavat.
Sitten on viela pari kuvaa laakson lansilaidalta itaanpain. Melko muikeat maisemat :)
Tanaan ollaan vapaapaivalla Grand Canyonilla. Koitan saada nama kuvat nettiin jotenkin viela tanaan...nyt on siis sunnuntai aamu :)
Kommentit