...mun on pakko paasta Teksasiin, laulaa Freukkarit. Ja paastiinhan sita. Ensin ajettiin tosin halki Oklahoman. Aamutuimaan oli keli hieman kolean puolella :) mutta hyvin naa pohojalaaset vetaa, tosi hyvin. Tunti ajoa, breikki, kahvit ja ettepain. Oli melko muikeita maisemia Oklahoma 66:n varrella kun aamuinen usva leijuu lampian ja pienteen notkojen ylla ja aamuinen nouseva aurinko valaisee maiseman omalla lempealla valollaan. Karja kayskentelee vehrealla niitylla ja kauniit maatalot uinuvat viela aamuista untaan. Kaunista oli.
Oklahoma Cityssa suoritettiin ostoksia hooree merkilla varustettuna. Tapsa sai uuden kopan paahansa ja Niina taydensi ajoasun upeilla chapseilla :) OKC:n jalkeen keli olikin jo yli parikymppia, aurinkoinen ja lammin, tuuli sen sijaan teki tuloaan. Vieras joka ei nailla seuduilla ole kovinkaan harvinainen kavija.
Clintonissa vierailimme R66 museossa, museon matkamuistomyymala teki sievoisen tilin kun pohojalaaset valtas paikan. Tunteroinen myohemmin oltiinkin sitten paikassa, jossa en ole aiemmin vieraillut. Melkoinen paikka mutta sisalto jaakoon tuleville routelaisille arvoitukseksi. Sanotaan vaikka niin, etta melko hauskaa oli ja varmasti mieliinpainuvaa :D :D Paikan nimi oli Erick, OK.
Loppupaiva ajeltiinkin sitten Teksasiin, Teksasiin. Ja vinkkaa oli vaan upeasti tultiin Big Texan Steak Ranchille. Parin kilon piffin syojaa ei pohojalaasista loytynyt mutta synttarisankari loytyi. PALJON ONNEA VIELA KERRAN herra 47 eli TT :) Lahjuksia jaettiin ja jalkiruuaksi TT sai Teksas- kokoa olevan suklaakakun siivun :) 23 ihmista sai yhdesta suklaakakun siivusta mukavan maistiaisen.
Ootta jo puolivälis ! Himmakkaa himmakkaa.. :O)
Kirjoittanut: Veka | keskiviikko, syyskuu 30, 2009 klo 20:22