Lähdettiin normaalin kuvion mukaan aamukahdeksalta niin kuin Juicen mukaan junatkin lähtee. Keli tuntui lämpimältä ja ennen kaikkea kostealta.

Ajeltiin siihen alkuun pieni tovi motaria että päästiin pois WS:n ruuhkista. Ihan reilun kokoinen kaupunki tämä Winston-Salem. Vartin jälkeen otettiin suunta pohjoiseen ja siitä sitten miljoonan pikkutien kautta koilliseen. Hyvin erikoista numerointilogiikkaa tuntui noudattavan nuo Pohjoisen Caroliinan tiet. Välillä kolmenumeroinen oli pieni soraränni ja välillä hyvinkin asiallinen pikitie.

Ihmiset tankattiin Farmersvillessä ja eteenpäin jatkettiin saman kaavan mukaan. Siellä oli 49...59...696...208 ja lopulta bingo pöydässä 2...oltiin perillä 490 ajetun kilometrin jälkeen. Pitkä oli ajopäivä...vähän enemmän tuli kun suunnittelin mutta parempi noin. Jäi motarilla ajot melko vähään ja sehän on aina mukava se.

Farmersvillestä kun lähdettiin ruokailun jälkeen oli pohjoiseessa melkoiset myrskypilvet. Tulihan sitä vettä meidänkin niskaan semmoisen vartin verran. Burger Kingin pihalla lämmintä oli reilu 30 kun vängättiin kumipukuja päälle, mahtoi paikallista väestöä naurattaa.